TERVA JA PAANUKATOT Paltamon
seurakunnan vuonna 1726 valmistuneen kuvakirkon paanukatto uusittiin
perinteisin menetelmin vuonna 1991. Kirkko sijaitsee Paltaniemellä.
 Paltamon seurakunnan vuonna 1726 valmistuneen kuvakirkon paanukatto uusittiin perinteisin menetelmin vuonna 1991. Kirkko sijaitsee Paltaniemellä. ©Kainuun maaseutukeskus, Tervaprojekti 1960-
ja 70- luvuilla silloisen muodin ja rakentamistapojen mukaan myös
arvokkaissa vuosisatojen ikäisissä kohteissa otettiin käyttöön
uudenlaisia korjaus- ja rakentamistapoja. Ryhdyttiin käyttämään
kyllästettyä puuta ja tiiviitä aluskatteita varmistamaan
vedenpitävyyttä. Myös perinteiset materiaalit saivat erilaisia
korvikkeita, joiden toimivuudesta ei ollut kuin lyhytaikaista
kokemusta, mutta usko uuteen ja parempaan oli vahva. Monia arvokkaita
paanukattoja pilattiin väärien materiaalien ja työtapojen vuoksi ja
virheiden korjaaminen on nyt sekä kallista, että aikaa vievää.
Seurakunnissa on alettu kuitenkin kiinnittää huomiota työtapojen ja
materiaalin merkitykseen ja parempaan päin ollaan menossa. TERVAN LAATU : Oikean
rakenteen ja ensiluokkaisen puutavaran käytön lisäksi täytyy muistaa,
että katon tervauksessa tervan laadulla on ratkaiseva merkitys. Eri
tervalaatuja ei tule sekoittaa keskenään, ellei olla täysin varmoja
siitä, että terva on täysin puhdasta (lisäaineetonta). Eri polttajien
tervan laatu vaihtelee huomattavasti, koska osa polttajista käyttää
raaka-aineena sekapilkettä (havu- ja lehtipuuta). Onkin saatava 100 %:n
varmuus siitä että terva on poltettu pelkästään mäntypuusta. Samoin on
saatava selvitys polttotavasta, eli onko terva haudassa vai säiliössä
poltettua. Myös polton ajankohta on varmistettava, eli onko
kysymyksessä vanha seisotettu tervaerä vai nuori, saman kesän poltosta
saatu terva. Hautatervan paremmuudesta
puukatteiden pinnan suojauksessa ei ole juurikaan erimielisyyttä ja
siksi kannattaa varmistua siitä, että käytettävä terva on todella aitoa
hautatervaa. Paras tapa onkin hankkia terva suoraan polttajalta,
jolloin sen alkuperä on tiedossa ja ylimääräiset tervat voidaan
varastoida tulevia tarpeita varten. TERVAUS: Tervaus
tulisi suorittaa uusitulle etelälappeelle tai kuluneille pinnoille
kahteen kertaan. Ilman suhteellinen kosteus ja lämpötila vaikuttavat
suuresti tervauksen onnistumiseen. Paanupinnan on oltava ehdottomasti
kuiva tervausajankohtana. Samoin on huomioitava aamu- ja iltakasteet.
Jos lappeelle tehdään ns. imeytystervaus aikaisin keväällä, olisi se
tehtävä nuorella juoksevalla tervalla. Nuori terva imeytyy paremmin
puun pintaan eikä valu niin herkästi alas kuin paksu ylivuotinen terva.
Imeytystervaus voidaan tehdä myös loppukesästä, jolloin vältetään kesän
kuumuudesta aiheutuva tervan liian nopea hapettuminen ja kaasuuntuminen
katolla. Paras ajankohta olisi elokuun alkupuoli. Lopullinen tervaus
paksulla tervalla tehdään myöhään syksyllä ilmojen viilentyessä tai
aikaisin keväällä yöpakkasten päätyttyä. Siis kaksi käsittelyä aika
lyhyen ajanjakson sisällä. On huomioitava, että edellinen tervakerros
on täysin kuivunut ennen kuin päälle vedetään uutta kerrosta.
Voimakkaalla auringonpaisteella kesähelteillä tehty tervaus ei anna
toivottua lopputulosta, koska tervan liuottimet kaasuuntuvat ja
haihtuvat ilmaan, eli terva hapettuu nopeasti. Suurilla kattopinnoilla
vallitsevien olosuhteiden vuoksi vain riittävä huolehtiminen
tervauksista takaa sen, että puun pintaan saadaan hyvä suojaava
tervakalvo. Paanukattojen tervaukseen liittyy
paljon asioita, joista ei vielä tiedetä riittävästi. Seuraavassa on
kuitenkin asioita, jotka kannattaa tervauksia suunniteltaessa huomioida: -käytetään vain kotimaista puhdasta mäntypuusta valmistettua hautatervaa
-tervaa voidaan vanhentaa eli paksuntaa seisottamalla sitä avonaisissa astioissa vähintään yksi vuosi
-lisäaineiden lisäämisestä ei ole todettu olevan mitään hyötyä tervan pysymiseksi katolla
-riittävän usein toistettu tervaus antaa varsinkin etelälappeelle suojaavan pinnan
-tervan tehtävä on suojata puun pintaa säävaihteluita ja eroosiota vastaan
-tervan tarkoitus ei ole kyllästää puuta
-puun
pinnan on oltava ehdottoman kuiva ennen tervausta, kosteus alle 20 %
tervausta ei saa suorittaa ruiskuttamalla vaan työ on tehtävä
harjaamalla
-tervaa ei saa ohentaa liuottimilla, eikä jatkaa muilla tervoilla tai öljyillä Lähde: Terva ja paanukatot, Olli Cavén, Museovirasto / rest
(Antti Pihkala: Paanu ja päre, Tutkimus suomalaisista puukatteista)
|